Eipä sitten menneet kisat ihan suunnitelmien mukaan. Aavalla alkoi juoksu, joten sen kisat olivatkin sitten siinä. Jami oli todella hyvässä vireessä. Jari Tienhaara tuomaroi kisat ja tällä kertaa radat sopivat hyvin meille. Molemmille agilityradoille oli laitettu pitkä suora, ensimmäisellä radalla suoralla oli peräkkäin putki, pussi ja putki ja toisella radalla putki, aita ja putki. Ensimmäiseltä radalta tuli tulokseksi ihanneajan sisällä oleva nolla ja sijoitus oli 3! Toka radalta tuli hylky, en ottanut Jamia puomin jälkeen haltuun vaan jatkoin matkaa, jolloin Jami poimi radalle yhden ylimääräisen aidan. Jatkoin kuitenkin radan loppuun ja se meni hienosti.

Tuohon asti kaikki vaikutti todella hyvältä. Hyppärillä asetin Jamin lähtöalueelle ja kutsuin sen radalla. Jami lähti suorittamaan rataa ja kiljui. 2 estettä se taisi keretä mennä, kunnes pysäytin sen ja vinkkasin tuomarille, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Säikähdin kiljumista niin paljon, etten kerennyt huomata pitelikö se jalkaa ylhäällä tms. Vein Jamin jäähdyttelylle, jossa se oli ihan normaali. Kävin lämmittelyesteellä kokeilemassa hyppyä ja siinä se hiljaa vinkaisi. Kävin metsässä liikuttamassa Jamia irti ja siellä se pyöri selällään lumessa ja yritti repiä keppiä. Palkintojenjaossa se hyppi ja hösötti. Hyvin ristiriitaista!

Ainut oire mitä kisapaikalta lähdettyämme on tullut, oli Jamin noustessa rappukäytävässä portaille, silloin se vinkaisi hiljaa. Tämä oli siis heti kisojen jälkeen. Illalla Jami oli ihan oma itsensä, yritti saada Aavaa leikkimään, sekä astua sitä. Pihalla se olisi rällännyt vaikka kuinka paljon. Nyt sitten olen yrittänyt pohtia, että mitä oikein tapahtui ja mitä tehdään tästä eteenpäin... Pesin kotona Jamin tassut, enkä löytänyt niistä mitään jälkiä, kisapaikalla ne olivat ihan täynnä turvetta ja muuta roskaa, joten en pystynyt siellä katsomaan, oliko sillä jäänyt jotain anturaan. Kisapaikalla kuitenkin moni veikkasi sitä vaihtoehtoa. Eläinlääkärille en ole Jamia vienyt, ainakaan vielä, koska mitään oireita ei ole. Mietinnässä on Jamin kuvauttaminen, mutta tähän täytyisi löytää tosi kokenut eläinlääkäri, koska x-rotuisten kuvia ei lausuta kennelliitossa. Kotona Jamia on tunnusteltu läpikotaisin, kuumia paikkoja tai turvotusta ei löydy. Jalkoja ja varpaita on taivuteltu, koiraa on venyteltä eikä se reagoi. Sitä on juoksutettu ja kävelytetty edes taas ja liikettä seurattu, eikä se onnu. Agilitytreenit peruin, pyöräily ja hevostelu on Jamilta tauolla, eikä sen kanssa tehdä mitään, missä se repisi leluja. Eli siis lähinnä sen kanssa ollaan lenkkeilty, niin että se on irti. Tarkoitus olisi käydä testaamassa esteellä, reagoiko se siinä. Kotona se nousee sohvalle, sänkyyn, autoon, portaisiin ihan normaalisti. Sitten olen miettinyt fysioterapeutilla, osteopaatilla tai hierojalla käyttämistä. Jollakin näistä siis, mutta koska olen hieman epäileväinen, kyselen suosituksia muilta koiraharrastajilta. Fysioterapeuttia pidän tällä hetkellä järkevimpänä vaihtoehtona. Olen siis epäileväinen siksi, koska en halua kenenkään hokevan koiralleni 20 min "omm" ja määräävän hoidoksi kukkauutetta ja muurahaisen munia. Hoidot pitää tietenkin tehdä useasti ja henkilö muistaa laskuttaa niistä 60 euroa kerralta... Juu, ei kiitos!

Kesäsuunnitelmat ovat selvinneet. Jamille ja Aavalle on yhteinen agilityn treenipaikka Raahen Koirakerhon treeneihin, siis vuorottelen koiria treeneissä. Vedän kesällä viikottain treenejä. Aika haastava tehtävä, ryhmässä on kokeneita kisaajia, osa koirista kilpailee jo 3. luokassa ja on menossa tänä vuonna sm-kisoihin. Mikä parasta, sain Aavalle kesäksi pk-hakuryhmään paikan! Kalenteriin olen merkkaillut alustavia suunnitelmia, Kajaanin ja Oulun agilitykisoja, bh-koe, agirotu... Sitten työvuorojen takia perseelleen menneitä suunnitelmia ovat aussieleiri, aussieyhdistyksen paimennuspäivät, Finasc:n paimennuskisat ja näillä näkymin myös Kuttukuun paimennusleirit, koska sinne ei paikkoja enää tässä vaiheessa saa...

Aava on juoksuisena saanut osallistua Activen treeneihin, mukavaa. Viimeksi harjoittelimme japanilaista, niistoja ja sylkkäreitä. Sylkkärit olivat Aavalle ihan uusi juttu. Aavan kanssa harjoiteltiin myös pitkästä aikaa rullailmaisua irtorullilla.

Unohdin viime päivitykseen kirjoittaa, että kävin agilityohjaajille tarkoitetussa kuntotestissä. Testi oli siis "piip-testi", jossa juostaan viivojen väliä tiettyyn rytmiin, pikkuhiljaa rytmi kiihtyy. Tulos ei ollut huono, mutta ei se kyllä mielestäni ollut hyväkään. Tänä talvena määrättyä astmalääkettä olisi tietenkin hyvä ollut ottaa ennen testiä, koska testin jälkeen irtosi limaa ja yskitti vaikka kuinka monta tuntia. Testiin aion mennä uudelleen myöhemmin. Testin järjestäminen oli siis agilityliiton valmentajakoulutuksessa olevien kotitehtävä. Testin järjesti Jari Tienhaara. Osallistuneiden on mahdollista saada oma kunto-ohjelma. JEE!