Kajaanin reissusta jatkoimme Aavan kanssa paimennusleirille Kuttukuuhun. Kouluttajana leirillä toimi Sinikka Kumpusalmi-Kankkunen. Itsehän en lajista paljon tiennyt, artikkeleita olin lukenut etukäteen, katsellut videoita ja tosiaan Kannuksessa kävin seuraamassa paimennusta ihan livenä. Leirin piti olla monirotuleiri, tosin kaikki leirille ilmoitetut koirat olivat australianpaimenkoiria. Iso osa leiriläisistä oli myös oululaisia. Aava pääsi muistaakseni tiistaina lampaille neljä kertaa ja keskiviikkona kolmesti. Seurasin tietenkin myös muiden paimennusta, oli opettavaista nähdä eri tasoisia ja ikäisiä koiria lampailla. Minun on hankala arvioida Aavaa paimenkoirana, mutta täytyy luottaa kouluttajan sanaan. Sinikka tykkäsi Aavasta ja Aavan tavasta paimentaa tosi paljon. Aava taisi  saada leirillä vain kehuja. Sinikan mukaan Aavalla on luontainen kyky lukea laumaa, Aava osaa itse määrittää paikkansa laumaan nähden, niin että lauma pysyy kasassa ja kulkee rauhallisesti. Pääsinkin aika helpolla, kun muut opettelivat kävelemään takaperin lampaiden edessä ohjaten samalla koiraa, minä sain kävellä normaalisti eteenpäin ja Aava ohjasi lampaita rauhallisesti takana ja sivulla. Aavan luonne ja asenne sai kiitosta. Sinikka kommentoi Aavalla olevan hyvä työkoiran asenne, jollaisella koira jaksaa tehdä töitä koko päivän väsymättä. Sen rauhallisuus ja hermorakenne saivat myös kiitosta. Paimennuksessa tuli hyvin esille koiran ja ohjaajan suhde. Koiran tehtävänä on olla ihmisen apuna töissä, kuunnellen ohjaajaa. Sen tehtävänä ei ole oman mielensä mukaan juoksuttaa tai saalistaa lampaita. Leirillä näkyikin koiria, jotka yrittivät toimia kuuntelematta ohjaajaa. Kun näitä koiria sitten ojennettiin ja niille ei annettu mahdollisuutta toimia oman mielenmukaan, tarjosi useampikin koira vaihtoehtoa "en tee mitään". Mutta asennemuutos ja muutos koiran työskentelyssä oli aika vakuuttavaa katseltavaa sen jälkeen kun koiran ja ohjaajan suhde oli saatu oikeanpaan suuntaan. Meillä taas yhteistyössä ei ollut mitään ongelmaa. Paimennuksessa Aavan herkkä asenne ohjaajaa kohtaan on suuri etu. Se juuri mitä olen Aavan myötä opetellut, että minulla on koira jolle usein pelkkä hiljainen katse riittää ojennukseksi, on tosiaankin hieno piirre paimenkoiralle. Kuinka paljon se helpottaa paimenen työtä, kun koira toimii vaivattomasti, se tottelee kaukana ollessaan, sille ei tarvi huutaa, sen perään ei tarvi lähteä vaan paimen saa keskittyä työhönsä. Leiri oli kaikin puolin hieno ja valaiseva kokemus!

Hain Jamille paikkaa kassin ohjattuihin treeneihin, mutta meille ei löytynyt kouluttajaa, joten treenailemme itsekseen. Aava sai ryhmäpaikan Active Dogilta, kouluttajana toimii Mikko Aaltonen tai Mari Kaplas. Jamin kanssahan me käytiin Mikon valmennusryhmässä useamman vuoden ajan, kunnes autottomuus ja opiskelut alkoivat rajoittamaan harrastusta. Aavan ryhmässä on yksi 3. luokan koira ja kaksi 2. luokan koiraa siis Aavan lisäksi. Treenejä on nyt takana kahdet ja onhan ne todella hyödyllisiä. Olenkin kirjannut pätkät ja niillä käytettävät ohjauskuviot ylös. Tarkoituksena on aina käydä kassin hallilla treenamassa Activen treenit uudelleen Aavan ja Jamin kanssa. Näin Jamikin saa osansa uudesta treeniryhmästä. Muutenkin ollaan käytä nyt hallilla treenailemassa sekä yksittäisiä esteitä että radan pätkiä. Aava on kisatauolla, mutta Jamilla on ensi sunnuntaina kolme starttia.