Kiitos siskoni Marikan pohjoisessa vietetyn kesäloman, olemme päässeet jälleen pk-lajeissa sysäyksen eteenpäin. Marika treenaa omien koiriensa kanssa pk-lajeja. Marikan ja Oivan ensimmäinen hakukoe oli toukokuussa ja mukaan sieltä tuli koko kokeen paras tulos. Maastosta ja esineiltä täydet pisteet, tottiksesta 90/100 eli kokonaispistemäärä 290/300 ja koulutustunnus HK1. Onneksi olkoon!

Takana on kahdet hakutreenit ja kahdet kerrat esineruutua. Jamille olen esineruutuun vienyt 3 esinettä etukäteen, ekalla kerralla löytyi helposti ensimmäinen, toista esinettä Jami etsi kauan ja sen löydyttyä, en lähettänyt Jamia enää etsimään viimeistä esinettä. Oivalla otettiin väliin esineruutu ja sinne jätettiin myös Jamin löytymätön esine. Oivakaan ei sitä poiminut. Jami sai nostella kierroksia kattoon seuratessaan Oivan työskentelyä. Lopuksi lähetin Jamin uudelleen ruutuun ja löytyihän sieltä "kadoksissa" ollut vihreä penaali. Hieno mies!

Toiseen esineruutuun Minna vei Jamille jälleen kolme esinettä. Ensimmäisen se löysi heti takarajalta, toista se etsi kauan ja mietin lähetänkö sitä enää kolmannelle esteelle. Lähetin, eikä esinettä meinannut löytyä. Jami kuitenkin etsi koko ajan. Helpotettiin harjoitusta. Otin Jamin pois ruudusta ja Minna kävin nostamassa esinettä niin, että Jami näki sen ja hienostihan se sitten löytyi.

Ensimmäisissä hakutreeneissä tehtiin Jamille ensimmäinen ukko niin, että Jami näki maalimiehen lähtevän kävelemään metsään ja kävelytin Jamin pois. Eka maalimies löytyi heti. Jamille olisi suunnitteilla opettaa ilmaisutavaksi haukkuminen, joten palkkaaminen tapahtuu tällä hetkellä niin, että maalimies syöttää koiraa ja minä menen maalimiehen ja koiran luo ja yhdessä tulemme keskilinjalle. 2 seuraava ukkoa otettiin hajuhakuna eli ukot ovat piilossa, kävelen koiran kanssa lenkin metsässä läheltä maalimiestä ja kun koira haistaa piilossa olevan maalimiehen, palaan takaisin keskilinjalle ja lähetän koiran metsään. Näitä tehtiin Jamille siksi, koska sillä on tapana sännätä etsimään maalimiehiä hirveällä vauhdilla samalla pomppien kahdella jalkaa kuin kenguru. Tällä kengurutyylillä se ilmeisesti yrittää löytää maalimiehet silmiä käyttämällä. Nyt siis aktivoimme nenää käyttöön. Ukot löytyi hyvin. Viimeisenä otettiin ihan normaalihaku, jossa maalimies on valmiina metsässä ja loppuun hyvin iloinen palkkaus.

Toisella hakukerralla oli suunnitteilla tehdä kaksi hajuhakua ja yksi normaali. Ensimmäisen hajuhaun "haistatuslenkin" tehtyä en ollut varma missä maalimies tarkalleen oli, enkä huomannut koirankaan alkavan haistelemaan erityisemmin (varoitusmerkki 1). Lähetin Jamin metsään ja se yritti kääntyä keskilinjan yli toiselle puolelle metsää missä siis oli toinen maalimies piilossa. En päästänyt Jamia menemään vaan käskytin sen luo ja lähetin uudelleen. Jami etsi koko ajan, meni takalinjalle(varoitusmerkki 2) ja lähti etenemään sitä molempiin suuntiin. Se myös yritti pariin kertaan uudelleen koukata keskilinjan yli toiselle puolelle. Eli tässä samalla tuli oikeastaan "vahingossa" hallintaharjoitus. Jami ei kuitenkaan tuntunut etenevän tarpeeksi syvälle ja löytävän maalimiestä, joten teimme sitten niin, että etenin lähemmäs takalinjaa ja lähetin Jamin uudelleen. Loppujen lopuksi jouduin menemään tosi kauas alueelle, että maalimies löytyi. Mitä tässä vaiheessa sitten huomasinkaan oli se, että maalimies ei edes ollut koko hakualueella vaan takarajasta noin 7 metriä väärään suuntaan. Tuulikin vei hajun vielä väärään suuntaan. Onko ihme jos Jami ei löytänyt maalimiestä . Sehän ei missään vaiheessa edes lakannut etsimästä. Tämän jälkeen teinkin sitten itse ohjaajana ihan ääliön virheen. Suutuin. Virhe kuitenkin oli minun. Maalimies joka ei ole lajia harrastanut kuin vasta vähän aikaa ei voi tietää mihin saa/pitää mennä jos sitä ei selkeästi kerrota. Eikä suuttuminen ainakaan innosta ketään vapaaehtoisesti avuksi tullutta tulemaan uudelleen mukaan. Vaikka kuinka olin tullut treeneihin suoraan iltavuorosta, syömättä, kello oli lähemmäs 23 ja maalimies oli oma avopuoliso, niin siellä metsässä ei suututa/avauduta/huudeta ja näin PILATA KOIRAN TREENIÄ. Tällaisessa tilanteessa koira todennäköisesti päättelee ohjaajan käytöksestä tehneensä jotain väärin. Cesar Millan sanoo ohjelmassaan usein, että ihminen ei saa sellaista koiraa minkä haluaa vaan sellaisen koiran minkä tarvii. Ja jos näissä hakutreeneissä koirana olisi ollut Aava, minun turhautumisen ja suuttumisen olisi nähnyt suoraan koirasta. Hyvin yksinkertaista, joko opin hillitsemään hermoni tai herkän ja ohjaajapehmeän paimenkoiran kanssa näitä lajeja ei harrasteta. Nyt on omistajalla kasvunpaikka. Lopuksi otettiin Jamille vielä toinen piilossa ollut maalimies, mutta koska Jami oli selvästi väsynyt pitkästä etsinnästä, käskimme maalimiehen antaa äänimerkin. Maalimies ei näkynyt kuitenkaan koiralle. Hyvin löytyi viimeinen ukko, kiukusta kihisevästä ohjaajasta huolimatta.

Ai niin! Käytiin myös ottamassa viime viikolla agilityä ja Jamilla oli jälleen tosi kuuma. Onneksi tulevat kisat ovat vasta klo 21 jälkeen.