Aava pääsi pitkästä aikaa paimentamaan 10.7. Ensin harjoiteltiin aitauksessa pätkittäin kuljetuksia. Aavalla tuntui olevan paljon voimaa lampaisiin nähden, joten tärkeää oli, että Aava säilyttäisi sopivan etäisyyden lampaisiin ja pitäisi liikkeensä rauhallisina. Pienikin nopea liikahdus tai liian lähelle tulo, tuo lampaille liikaa painetta, jolloin lampaat väistävät koiraa liikaa. Tässä vaiheessa tuntui helpommalta aloittaa kuljettaminen, niin että Aava on lampaiden takana valmiiksi ja kutsun siitä rauhallisesti lauman perään.

Jos kuljettamaan lähdetään niin, että Aava lähetetään kaarella hakemaan lampaat, sillä on välillä liikaa vauhtia, jolloin siis laumalle tulee liikaa painetta. Hakukaari ei myöskään aina ole tarpeeksi laaja, jolloin myös Aava ajautuu liian lähelle lampaita. Harjoittelimme hakukaarta niin, että Sanni neuvoi minua valitsemaan tiettyjä pisteitä mihin ohjaan Aava,  pisteiden kautta Aava ohjautui paremmin lampaiden taakse ja kaari laajeni. Tällöin kuljettamaan siirtyminen onnistui paremmin. Tärkeää oli myös, että pian hakukaaren ja lyhyen kuljetuksen jälkeen käskin Aavan istumaan ja vapautin sen kehuen. Näin se sai paremmin palautetta ja tiesi tehneensä oikeen. Se myös rauhoitti Aavaa ja koiran mielentila oli parempi lampaille, sitä myöten paimennus oli myös turvallisempaa lampaille. Aavahan ei osoita aggressiota lampaita kohtaan, mutta myös koiran kiihkeä mielentila ja nopeat liikkeet tekevät paimennuksesta epämukavaa lampaille. Aitauksessa kävimme läpi JHD:n kisaradan, joka olisi ilmeisesti mennyt läpi. Aava oli alkuun hieman poissaoleva, joka johtui todennäköisesti minun epävarmuudesta. Sillä melko keltanokkahan minä olen paimennuksen suhteen.



Aitauksessa tuli myös onnistuneita vähän pitemmänkin matkan kuljetuksia. Lampailla oli suuri veto portille, jolloin koiraa joutui lähettämään lauman eteen jarruksi. Hyvin onnistui Aavalta, ihan luonnostaan tuntui kiertävän lauman eteen jarruksi. Noissa kuljetuksissa missä lampailla on suuri veto johonkin edessä olevaan, koiran tulisi tehdä heiluriliikettä. Eli siis se käy edessä jarruna ja tarvittaessa siirtyy sivulle/taakse ja taas takaisin eteen. Näin lampaat eivät siis juokse paimenen ohi haluamaansa paikkaan, mutta jarrutuksen jälkeen kuitenkin jatkavat liikkumista. Jos en tajunnut laittaa koiraa lauman eteen, lauma ampaisi portille. Aavaa ei tässä vaiheessa vielä oikein voinut lähettää hakemaan laumaa takaisin, koska sillä tuntui olevan liikaa vauhtia ja se meni liian suoraa lampaiden luo. Sellainen liike lietsoo lampaissa pakenemisreaktiota. Koira voi vauhdilla mennä hakemaan lampaita, mutta sen tulisi kiertää lampaat ja antaa niille tilaa. Lampaiden taakse päästyään, ei koiran tule kuljettaa laumaa lentämällä takaisin ohjaajan luo, vaan rauhallisesti.

Toisella kierroksella teimme enemmän käytännön hommia. Eli Aava siirsi lampaita talliin ja karsinaan, karsinasta käytävälle ja takaisin karsinaan. Sitten Aavan kanssa käytettiin lampaita avopellolla syömässä, ja metsän puolellakin pieni lenkki. Sanni ohjasi Aavaa lauman edellä ja minä olin Aavan tukena takana. Aitauksen ulkopuolella Aavan mielentila oli parempi. Aava oli myös apuna muilla koirakoilla. Varmisti aitauksen porttia. Aava ei ole käyttänyt ääntä paimennuksessa, mutta kun toista koiraa innostettiin haukkumaan, hoksasi Aava asian. Haukkua tarvittiin siis varmistushommissa, eli jos lampaat siirtyivät portille ja yrittivät puskea siitä tallin suuntaan. Aidan ulkopuolella oli koira, joka ohjasi lampaat pois. Tuossa tilanteessa haukkumisesta on apua. Aava oli myös apuna, kun varmistettiin tiettyjä kulkureittejä lampaiden ollessa ulkona aitauksesta. Eli kun toinen koira kuljetti laumaa, oli Aava estämässä tiettyihin suuntiin pääsyn. Parhaimmillaan meillä oli 3 aussieta sulassa sovussa kuljettamassa laumaa. Lopuksi Aava ja Duke siirsivät lauman avopellolta talliin. Duke oli edessä jarrukoirana ja Aava lauman takana. Harjoiteltiin siirtymistä, niin että laumaa kulkee rauhassa tallin, eikä syöksy sinne. Useampaan kertaan kokeiltiin ja saatiin lopuksi aivan rauhallinen siirtyminen talliin.