Ihanaa, joululoma koulusta. Nyt lomalla tottisteltiin eilen pitkästä aikaa. Molemmat karvakuonot oli aivan innoissaan, seuraaminen tapahtu hännät vispaten ja luoksetulot kaasu pohjassa. Aava välillä pomppi ja nojasi seuraamisessa, mutta kaikkea ei voi saada kerralla, kerta intoa oli.

Agilityä ollaan käyty itsekseen ottamassa kolme kertaa aika lyhyen ajan sisällä. Eka treenissä tein Jamille rataa jossa keskellä oli A-este ja A-esteen molemmin puolin oli aitoja ja putkia. Aidoilla ja putkilla käytiin nopea pyörähdys niin, että A:lle tuli paljon toistoja. Tämä treeni toimi hyvin Jamille, pysähdykset toimi kontaktipinnoilla ja hiippailu sekä turha hidastelu jäi treenin edetessä pois. Aavalla taisin tuolla kerralla tehdä pujottelua, jossa oli ohjurit, sekä takaaleikkausta aidoilla lentävällä etupalkalla.

Toka treenikerralla rakensin radan, jonka halusin testata omilla koirilla, ennen kuin käytin sitä muille koirakoille treeneissä. Olin siis seuraavana päivänä menossa vetämään korvauskoulutusta Kassin koirakoille. Radalla oli Activen treeneissä tehty kiemura aidoilla, johon tuli sylivekkejä, jarrutuksia/vastakääntöjä. Radalla oli kaksi kertaa peräkkäiset putket, molemmissa kohdissa oli etua, jos pystyi ohjaamaan kaukana koirasta putkien välin. Putkia seurasi tiivis käännös, jossa piti olla jarruttamassa koiraa joko aidalle tai kepeille. Pujotteluun tultiin vauhdilla putkien jälkeen ja koira piti saada jarrutettua/vedettyä oikeaan väliin. Jos ei pystynyt tai kannattanut leijeröidä A-estettä, joka siis oli kulkureitillä tiellä, piti ohjaajan juosta lujaa putkien sivussa, jotta pääsi ohjaamaan pujottelun oikein. Testailin eri vaihtoehtoja molemmilla koirilla, varsin sujuvia ratoja tuli. Aavan hyvät käännökset aidoilla korostui taas kun Jami teki jarruttelusta huolimatta suoria hyppyjä. Jamilla testailin vastakääntöä ja se käänsi hyvin koiraa. Jamin estehakuisuus taas on ihan eri luokkaa kuin Aavalla ja ohjaaja saa olla tosi kaukana ohjailemassa ja onnistuu leijeröinnit.

Tänään treenailtiin itsekseen muutamalla aidalla ja putkella ohjaajan juoksulinjoja. Idean sain Agi.fi-lehdestä. Minullahan on jatkuvasti ongelmia siinä etten kerro Jamille tarpeeksi ajoissa mihin putken päähän kuuluu mennä. No nyt ideana oli, että jos halusi koiran kääntyvän pois linjalla olleesta putken suusta(kuvassa punainen) kauempaan putken suuhun(sininen), piti ohjaajan juosta sinistä linjaa pitkin. Yksinkertainen ja toimiva harjoitus. Tässä vaan tuli huomoida se, että 2. hypyllä ollessa lähellä koiraa tuli kädenkin olla lähellä, ohjasin välissä kaukana olevalla kädellä ja onnistuin kierrättämään Aavalla koko hypyn... Jos taas halusi koiran jatkavan suoraan, piti ohjata punaista linjaa pitkin. Tein tuota harjoitus molemmin puolin, siirtelin siis putkea oikeaan linjaan. Sitten tein toisena harjoituksena tiukkoja pyörityksiä, takaakiertona ja perussuunnasta. Käytin vinottaisia rimoja apuna koirilla. Jamilla näitä siis pitää harjoitella paljon, koska sen hyppytyyli on suora ja käännökset valuu. Aavahan näissä on jo luonnostaan hyvä. Lopuksi otin pujottelua ja keinua. Pujottelussa sivuirtoamista, Aava epäröi ja hidasti, joten tein vain pari irtoamista, Jami paahtoi menemään lujaa. Jamille tein myös pujottelun päähän valssia ja siitä peruutusta koiran suuntaan. Olihan se vähän ihmeissään, mutta etupalkka auttoi. Aavalle tein enimmäkseen vaan vauhditusta kepeille.

Activen kauden päätöstreeneissä oli rata, johon tutustuttiin ensin itsenäisesti ja ohjattiin eka kiekka omalla tavalla. Treenit veti Mari Kaplas ja minua meinasi hieman jännittää. Mari on tarkka ja vaativa kouluttaja. Mari voitti tänä vuonna BC kelpiensä kanssa maxien maajoukkuekarsinnat. Eka kiekalla oli onnistuneita kohtia ja ohjauksia, mutta rytmitys oli välillä pielessä. Toka kiekalla tutustuttiin porukalla rataan ja käytiin ohjaustavat ja ongelmat läpi. Mari myös kysyi ja sanoi perusteluja miksi tehdä tietyllä tavalla. Saatiin kehujakin, olin osannut miettiä vaikeaan aitapyöritykseen juuri oikean ohjauksen (jee!!) myös juoksutekniikasta tuli kiitosta. Mari otti myös puheeksi sen, että Aava on hänen mieleen melkein liian kiltti. Ja sehän on tosi kuuliainen, jarruttaa tosi helposti ja kääntyy esteiltä pois ohjaajan mukana. Aava on nöyrä ja sen takia myös mielestäni erittäin helppo koira kotona. Uuden tutustumiskiekan jälkeen rata sujui hyvin ja kohdissa missä muut mietti puolivalsseja ettei koira kaahota muille esteille riitti kiltille tytölle rytminmuutos. Tosi kivat treenit oli.

Muistaakseni viime päivityksen jälkeen kerettiin tekemään vielä yhdet verijäljet ennen lumien tuloa(lumien jotka tällä hetkellä sulavat hyvää vauhtia). Sitten taidettiin tehdä esineruutua. Lauantaina käytiin mätsärissä Aavan kanssa harjoittelemassa tamminäyttelyä varten. Tamminäyttelyyn on menossa muitakin kevyempiä ja kohtuullisella turkilla olevia aussieita, joten käydään Aavankin kanssa siellä pyörähtään. Aavalle ei menestystä mätsärissä tullut, mutta se esiintyi hyvin ja seisoi kuin tatti tuomarin kattoessa hampaat ja kopeloidessa. Sinisten loppukehässä oltiin aika pitkään mukana ja siinä huomasi Aavasta, että se ois mielellään istunut. Joten pitää varmaan opettaa joku käsky tuohon näyttelyseisomiseen. Tosin Kajaanin näyttely mahtaa olla meidän viimeinen näyttely ja sinnekkin mennään lähinnä sen takia, että käydään samalla siskolla ja edellisenä päivänä on pallohallissa agilitykisat.