Keskiviikkona oli Aavan agilitytreenit Vietillä.

Kolmoselta neloselle valssilla, UUDELLA valssilla. Ei meinaa mennä mun kaaliin, vaikka uusi valssi on selvästi paljon loogisempi kuin vanha. Koiran lähetys putkeen ja ohjaus päällä kauempana, niin että koira osuu putken jälkeen vitoselle. Osuihan se! Mukavaa huomata näitä edistymisiä, kun aluksihan Aava tuollaisissa tilanteissa olisi tullut putken ja aidan välistä. Seuraava erityisesti huomioitava kohta oli pujottelu. Keinu oli vähän tyrkyllä ja pujotteluun oli hankalampi kulma. Tuohon otettiin toistoja, Aavalla meinasi pujottelun aloitus mennä yhden välin liian pitkälle. Vasemmalla kädellä ohjasin sitten oikeaan väliin ja vaihdoin kättä. Koko radan yhteydessä tämä onnistui virheittä. Pujottelulla vedätettiin koiraa, että ohjaaja pääsi valssaamaan ja kääntämään koiran hypylle. Vedätystä pystyi jo tekemään ilman, että Aava olisi tullut pujottelusta pois. 15-16-17 oli aika vaikea kohta. Piti muistaa jäädää odottamaan koiraa ja kääntää sitä kuudellatoista kohti putkea. Ekalla kerralla sekoilin, että mihin pitää mennä ja se jarrutti sopivasti Aavaa, joten se meni oikeaan putken päähän. Sen jälkeen Aava sitten viis veisailikin minun ohjauksesta vaan posautteli putken väärään päähän. Lopulta Sanni meni seisomaan putken väärän pään eteen... Toisaalta hyväkin, että Aavalle on tullut tuollaista omapäisyyttä lisää. Aikaisemmin se reagoi liiankin voimakkaasti ohjaajaan. Esim. väisti A:n alastulokontaktilla toiseen laitaan. Keinussa ei ollut mitään ongelmaa. Lopuksi otettiin tosiaan koko rata ja ainoastaan yksi rima tippui.

Vietin radat on siksi tuollaisia saman esteen pyörityksiä, koska halli on niin pieni. Käytiin treeneissä pyörällä, Jami odotteli hallissa Aavan treenien ajan. Tuo se jaksaa herättää kauhistusta aina ihmisissä, kun mainitsee, että pyöräilee kahden koiran kanssa. Vaan nuo jolkottaa tasaista ravia pyörän rinnalla. Reitit ruukaan katella sillain, että ois pitkiä suoria joista näkee hyvin vastaantulijat. Ja vastaantulijathan ne on niitä, jotka sitä hämminkiä aiheuttaa, eikä nuo minun koirat. Ihmisillä ei aina ihan leikkaa, koira rällää pitkin pyörätietä fleksi pitkänä tai lapsi taluttaa koiraa ja aikuinen on mukana, mutta ei ota koiraa itselleen ohitusten ajaksi ja sitte koira tekee syöksyn kohdalla kohti pyörää. Pitää aina vähän odotella, että ihmiset tajuaa ottaa koiransa hallintaan ennen ohitusta. Kerran on kaksi kultaistanoutajaa syöksynyt remmit perässään koirien luo kun pyöräilin, pääsivät siis vahingossa irti taluttajalta. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ennenkuin joku tulee tänne kauhistelemaan, niin kerrotaanpa, että vetokoirien ja metsästyskoirien kuntoa ylläpidetään kausien ulkopuolella usein pyöräilemällä, myös useamman koiran kanssa.

Viikonloppuna koirat onkin sitten enemmän tallilla, koska minulla on karsioiden siivous- ja heinien jako-vuoro. Saavat siellä hilppaista menemään.