Kassin tiistain treeneissä tehtiin tuollaista radan pätkää. Pätkä on Janita Leinosen kurssilta lainattu. 1-2 välin ohjasin ensin menemällä valmiiksi putken suun kohdalle naama koiraa kohti. Nopeammaksi tuon alun sai katsomalla ja liikkumalla ensin koiran kanssa samaan suuntaan ja vasta koiran ollessa lähellä putkea ohjaajan tuli valssata putken suuta kohti. Kolmoselle ohjasin koiran liikkumalla nelosen ja kolmosen välissä, tämä oli jo heti aluksi sujuva, eikä kumpikaan koirista yrittänyt kääntyä välissä olleelle aidalle. Neloselle mentäessä takana oli aika hyvänä houkuttimena putki. Jami ei mennyt sinne kertaakaan! Jee! Kokeilin ensin aika voimakasta haltuunottoa tuohon itse kääntyneenä koiraa päin ja toimihan se, tosin se oli hitaahko. Sen tilalta kokeilin sitten mennä neloselle valmiiksi niin, että oikea käsi oli esteen yli käännettynä koiraa kohti ja sillä poimittiin koira oikeaan paikkaan. Tuo oli sujuva. Sitten kokeilin myös niin, että odotin koiraa enemmän ja liikuin esteen keskiosaa kohti ja pyöräytin koiran molemmilla käsillä itseni sivusta aidan siivekkeen toiselle puolelle ja koira hyppäsi aidan minun eteen. En siis pyörähtänyt itse ympäri. Tuo oli vartalo koiraa kohti tehtyä ohjausta nopeampi, eikä koira livistänyt putkeen koska ohjaajan liike oli aidan keskustaa kohti. Kutoselle tehtiin päälle juoksun tyylinen ratkaisu, tärkeää, että ohjaajan jalat oli menosuuntaan ja oikea käsi tuli avuksi vetämään koiran esteeltä ohjaajan taakse.

Seiska esteelle päästiinkin kokeilemaan kivaa jarrutusta. Eli ohjaajan tuli olla kääntyneenä koiran ponnistuspaikkaa kohti ja tehdä siihen jarrutus. Teen itse jarrutuksen vähän kyykistymällä, laittamalla molemmat kädet eteeni koukkuun ja nyrkkiin ja teen samalla sihahdusäänen. Jarrutuksen jälkeen piti vain lähteä liikkumaan seuraavaa estettä kohti. Oli kyllä tosi toimiva ratkaisu. Koiran sai ponnistamaan aivan oikeaan suuntaan tuolla. Aavan kanssa kämmäsin tekemällä jarrutuksen väärään kohtaan ja heilauttamalla olkapäitä eri suuntaan, joten Aava kävi tekemässä vasemmalla ympyrän ja hyppäsi sitten aidan. Eipä jäänyt kenellekkään epäselväksi, että ohjasin miten sattuun, kun koira spurttaa ympyrän aivan eri suuntaan missä este edes oli. Loppu rata oli sujuva, MOLEMMAT koirat haki pujottelun hyvin keinun jälkeen. Jamille tein pujottelun loppuun persjätön, Aavalle valssin.