Aava on vielä kasvattajalla, mutta Jamin kanssa ollaan sentään jotain touhuttukkin. Takana on parit agility- ja hakutreenit ja kahdet kisat. Lisäksi kävin ilman koiria tutustumassa työtyypin australianpaimenkoiriin ja paimennukseen Kannuksessa. Kyseessä oli siis Hanna-Mari Laitalan kaksi tuontikoiraa. Hansu kasvattaa australianpaimenkoiria nimellä Shepmates. www.shepmates.net/ Tosi kivanoloisia olivat nämä koirat. Ketteriä, kevyitä ja liioittelemattomia koiria. Työskentelyhalu vaikutti myös loputtomalta. Olennainen ero verrattuna Suomessa näkemiini australianpaimenkoiriin oli pidättyväisyys. Mitä en kyllä kokenut huonona asiana. Koiria ei vain kiinnostanut vieras ihminen, ne eivät kuitenkaan olleet millään tavalla epävarmoja tai arkoja. Myös kuulemma vartioviettiä löytyy, tosin tuossa tilanteessa se vaan ei tullut esille. Ensin seurailin toko- ja etsintätreenejä. Olin myös itse maalimiehenä. Lopuksi Hansu näytti vielä molemmilla koirillaan paimennusta. Toisen koiran kanssa laji näytti vaivattomalta ja sulavalta ja toisen koiran kanssa huomattavasti haastavammalta. Tuossa konkretisoitui hyvin se, että toinen koirista toimisi todennäköisesti paremmin karjalla ja toinen lampailla. Mielenkiintoiselta lajilta vaikutti, haastavaa varmasti sekä ohjaajalle ohjata että koiralle löytää oikea sijainti lampaisiin nähden. Vielä pari viikkoa ja päästään Aavan kanssa kokeilemaan.

5.8. käytiin Jamin kanssa kisaamassa yksi startti Oulussa kesken mökkireissun. Ihan sujuva rata, hylky tuli kun typeränä vaihdoin puolta koiran ollessa putkessa. Jami tietenkin hakeutui putken jälkeen sille puolella missä olin aikaisemmin ollut ja hyppäsi lähimmän aidan yli eli siis väärän esteen. Muuten ihan kiva rata, hyvin sujui myös koiran työntö kauempaa aidalle, hienosti haki Jami esteelle.

21.8. Tornion kisat olikin sitten yhtä kysymysmerkkiä. Olin aivan varma, että ensimmäinen rata oli virheetön. Kuitenkin tuomari oli laittanut meille vitosen. Rataa ei ole nauhalla, että voisin tarkistaa mistä virhe tuli. Myöskään kisakirjan välissä olevassa lapussa ei lukenut mitään. Rata oli siis ihanneajan sisällä, joten kieltoa sinne ei voinut tulla. Veikkaus oli, että Jami olisi puomin nousukontaktilla saanut kontaktivirheen. Jami kuitenkin osui siinä kontaktipinnalle. Vähän meinasi tämän takia mennä into koko kisoista. Toinen rata oli sujuva, kunnes en vain vaihtanut pujottelun aikana puolta vaikka olin niin suunnitellut ja jouduin tyrkkäämään Jamin seuraville esteille ja se ylitti aidan, mutta ennen seuraavaa estettä eli putkea kiemurteli, josta sitten tuli kielto. Putken jälkeen oli puomi, johon Jami pysähtyi täysin. Jami tuijotti keskiosan ja nousuosan kiinnityskohtaa eikä vain uskaltanut liikkua. Otin sen alas ja otin esteen uudelleen ja Jami pysähtyi taas. Lopulta jouduin taluttamaan Jamin puomilla eteenpäin ja se kyyryssä hiippaili estettä menemään. KOSKAAN meille ei ole käynyt puomilla noin. En tiedä heiluiko puomi isomman koiran alla vai heiluiko esimerkiksi nousuosa. Vai luuliko Jami estettä keinuksi, Jamilla silloin tällöin tulee keinulle kallistusvaiheessa liiallista jarruttelua. En käsitä yhtään mitä tuossa tapahtui. Ensimmäisen radan puomilla ei ollut mitään vaikeuksia(eri puomi, kisattiin kahdella kentällä). Viimeinen rata oli hyppäri ja siitä sujuva rata, hylky tuli kun koira sujahti aika lopussa väärään päähän putkea. Tällä radalla oli myös samantyyppinen kohta kuin Oulun kisoissa ja nyt en tehnyt samaa virhettä vaan tein ennen putkea persjätön, jolloin Jami tiesi millä puolella olen esteen jälkeen. Jos viimeisellä radalla olisi ollut kontaktiesteet, olisin jättänyt sen väliin.

Tornion kaaos kisojen jälkeisenä päivänä menin Kassin hallilla kokeilemaan keinua ja puomia. Käytin palloa etupalkkana ja otin esteitä ensin remmissä. Esteillä ei ollut mitään ongelmaa vaan Jamilla oli hirveä hinku palkalle. Otin esteitä myös ilman remmiä ja niin, että olin kauempana esteistä. Eikä jälleen ollut mitään ongelmia. Kokeilin pihakentän puomia ja keinua sekä hallin puomia ja keinua. Eikä missään tullut esille mitään vastaavaa kuin Tornion radalla. EN YMMÄRRÄ.