Kempeleessä oli 20.5. ryhmänäyttely, australianpaimenkoirilla oli kotimainen tuomari Maija Sylgren. Aavan pennuista näyttelyyn osallistuivat Ruska (Kia-Rina Reggae Ok) ja Nitta (Kia-Rina Run The Show). Pitihän sitä sitten ajella yövuoron jälkeen katteleen penskoja. Ruska sai jälleen ERI:n ja oli juniorinarttujen toinen. Nitta sai H:n eli hyvän, tyttö oli tuhdissa kunnossa ja liikkeet olivat vielä keskeneräiset. Ruska vaikutti Nittaa "valmiimmalta", Nittassa oli vielä pentumaista löysyyttä. Ruskassa oli tosi paljon samaa kuin Aavassa, tulin näyttelypaikalle ja bongasin Ruskan yleisön seasta ja vähän aikaa töllisteltyäni totesin, että tuon koiran on kyllä pakko olla Aavan pentu. Ja löytyihän koiran luota sitten tutut omistajatkin. Myös luonteeltaan Ruska muistutti Aavaa, siinä oli samanlaista tyyneyttä ja rauhallisuutta kuin on Aavassa. Ja ilme oli myös äitinsä. Nittasta jäi enempi sellainen energiapommin kuva, eli potentiaalinen harrastuskoiran alku. Agilityä olivatkin jo päässeet kokeilemaan. Molemmat pennut suhtautuivat minuun avoimesti ja hyväntahtoisesti, vaikka tosiaan käytännössä olin niille outo ihminen, olin nähnyt pentuja viimeksi viime kesänä. Hyvät fiilikset jäi Aavan tyttäristä!

Lisäsin blogiin sivun Aavasta. Tarkoituksena on lisätä myös Jamille oma sivu ja laajentaa Aavan sivua. Omasta koiraharrastustaustastakin on ollut aikomus kirjoittaa jo pitkään tänne. Tuntuu vain liian aikaavievältä projektilta. Sen verran sentään edistystä asiassa on tapahtunut, että pyysin siskolta vanhoja valokuvia lainaan ja tarkoitus olisi niitä skannailla. Ihania muistoja tuli mieleen kuvia katsellessa, Jami ja Aavahan eivät ole minun ensimmäiset koirat, vaan meillä on lapsuudenkodissa ollut kaksi sekarotuista koiraa, Moona ja Pörrö. Moonaan, hyvin pitkään eläneeseen mummeliin liittyy paljon ihania muistoja, Pörröön puolestaan liittyy myös erittäin raskaita ja surullisia muistoja. Ehkäpä siinä on syy, miksi omasta koiraharrastustaustastani on niin vaikea kirjoittaa, Pörrön elämähän oli isolta osalta sairastelua, niitä asioita ei välttämättä halua kaivella.

Treenien osalta kesäkausi 2012 on pyörähtänyt käyntiin. Meillä on ollut uuden hakuporukan kanssa yhdet treenit jo ihan metsässä asti. Aavalla treenattiin pelkkää etsintää, suorapalkkaa käyttäen. Maalimiehet olivat Aavalle uusia tuttavuuksia, päästin Aavan varalta ennen treenausta autosta ulos, treeniporukan sekaan. Jamille tehtiin pikaiset haukutukset treenien lopuksi. Esineruuden tein Ouluun, en täysimittaista, vaan kapeamman. Olipa älytön ero Oulun ja Raahen lumimäärien välillä, oikein sai hakemalla hakea Oulussa metsästä vähälumista kohtaa. Pk-tottista treenataan Raahessa kimpassa aina maanantaisin, varsinaista ohjausta ei ole, mutta apua saa kun kysyy. Yhdet kimppatreenit ollaan käyty ja myös itsenäisesti ollaan treenailtu. Ilmoitin Aavan BH-kokeeseen, tosin ilmoittautumisen jälkeen minua peloteltiin kokeen tuomarista. Jos kovin alkaa koe ahdistamaan, voihan sen aina perua. Harrastamisen kuuluu kuitenkin olla mukavaa, eikä pakonomaista suorittamista.

Agilitytreenitkin alkoivat Raahessa. Treenasin ryhmässä Aavaa ja itsenäisellä treenivarttivuorolla Jamia. Meidän treenit vetää Satu Kettukangas. Myös minun vetämät treenit alkoivat, tuurasin myös toisen vetäjän treenit.

Jamin kanssa kisailtiin Oulussa pari starttia. Eka rata, -2,77s/sija 5. Varsin onnistunut rata. Hyppäriltä hyl. Ohjaus oli huonoa, Jami irtoili vääriin putkiin, koska olin ilmeisesti kuvitellut rataantutustumisessa koiraksi Aavan. Jamin irrotessa vääriin suuntiin, ajauduin itse vääriin paikkoihin.  Positiivista radassa oli, että pystyin ottamaan paljon etäisyyttä pujotteluun ja Jami suoritti pujottelun varmasti loppuun. Minulla oli iltavuoroon meno suoraan kisoista, eikä keskittyminen hyppärille onnistunut. Olisi pitänyt suosiolla jättää jälkimmäinen startti väliin, kun aikataulut ilmoitettiin.

Lisäsin vanhat tapahtumat ja menot tänne muistiin, viemästä tilaa sivupalkeista. Loppuvuosi 2010-vuosi 2011:

• OKK:n agilityn tehokurssi 27.-28.12.
• Koirakoulu Vietin agilityn möllikisat ti 28.12.
• Active Dogs ry:n agilityn möllikisat 30.12.
• Kajaani la 8.1. agilitykisat
• Kajaani su 9.1. näyttelyt
• 28.1. Vietin agilityn möllikisat
• Haukipudas 13.2. agilitykisat
• Oulu agilitykisat 26.-27.2.
• Agilityn möllikisat 13.3. (KAS)
• Agilitykisat Haukipudas 26.-27.3.
• 2.-3.4. Mikko Aaltosen ja Mari Kaplaksen agilitykoulutus
• Agilitykisat Oulu 9.-10.4. (KAS)
• 16.-17.4. Seppo Savikon agilitykoulutus
• 5.5. agilitykisat 3lk (KAS)
• Kajaani 29.5. agilitykisat 3lk
• Agilitykisat Oulu 25.6.-26.6.
• 28.6.-29.6. MEJÄ-kurssi
• Agilitykisat Oulu 5.8. 3lk (OKK)
• Agilitykisat 21.8. Tornio 3lk
• Agilitykisat Oulu 27.8. (KAS)
• Agilitykisat Kajaani 3.9.
• Paimennusleiri 5.-7.9. Kuttukuu
• Agilitykisat Oulu 2.10. (KAS)
• Kasvattajakurssi Raahe 8.-9.10.
• Paimennuspäivä Kiiminki 15.10.
• Luonnetesti Vieremä 5.11.
• Agilitykisat Oulu 2lk 6.11. (KAS)
• Paimennuspäivä Kiiminki 12.11.
• Agilitykisat Oulu 19.-20.11. (OKK)

12/2008


02/2010


04/2010


04/2012

25.4.
Oulun Koirakerho järjesti 24.4. luennon PK-hausta. Luennoitsijana toimi Heli Niemitalo, aussieihmisiä hänkin. http://apbeat.fi/

Hakukoe lyhyesti:

• Kokeen kokonaispistemäärä 300p, josta tottis 100p, metsä 200p. Metsän pisteistä henkilöetsintä 170p ja esineet 30p.
• 3 maalimiestä
• Alokasluokka 1 umpipiilo ja 2 avopiiloa. Avoin- ja voittajaluokka 2 umpipiiloa ja 1 avopiilo.
• Alokasluokka metsässä etsintään aikaa 10 min ja radan pituus 100m.
• Avoinluokka metsässä etsintään aikaa 15 min ja radan pituus 200m.
• Voittajaluokka metsässä etsintään aikaa 20 min ja radan pituus 300m

26.4. klo 13.30
Tuossa on nyt sitten jäljelle jääneet julkaisut hakuluennon muistiinpanoista ja omasta tajunnanvirrasta. Jäljelle jäi ehkä 1/10 tekstistä. Sain siis asiasta palautetta, että luennolla käytyjä asioita ei saa jakaa luennon ulkopuolelle. Minä en halua kenenkään mieltä pahoittaa ja jos muistiinpanojen julkaiseminen koetaan jotenkin vääräksi, niin kyllä minä ne poistan.

Minä käyn luennoilla oppiakseni asioita, pyrin myös jakamaan oppimiani asioita. Esimerkiksi hyödynnän käymiäni agilitykoulutuksia omille koulutettavilleni. KAS jopa hankkii ja maksaa ulkopuoliset kouluttajat seuran koulutusohjaajia kouluttamaan. Sillä pyritään mahdollistamaan tiedon ja taidon leviäminen seuran jäsenille asti. Kirjoitukseni ei siis ollut kopio luennon materiaaleista vaan tiivistelmä omasta mielestäni tärkeistä luennolla ilmitulleista asioista. Luento koostui pk-haun perusasioista, kirjoittamistani asioista löytyy tietoa netistä, tieto ei vaan välttämättä ole yhden otsikon alla. Luennolla käsitellyistä asioista iso osa oli minulle jo etukäteen tuttua ja osa myös treeneissä testattua. Siksi en kirjoittanut, että jos luennolla mainittiin, ettei kannata käyttää tiettyä koulutusmenetelmää, noudata neuvoa. Vaan kirjoitin että tekniikassa on riskejä. Haen siis luennoilta erilaisia näkökantoja, en absoluuttisia totuuksia. Luennoilta irti saadun asian julkaiseminen koiraharrastusblogeissa on erittäin yleistä. Sen voi todentaa vaikka googlettamalla. Itse olen kokenut toisten blogien luentotiivistelmät hyödyllisiksi ja mielenkiintoisiksi lukea. Olen myös kirjoittanut aiemminkin koulutusten muistiinpanojen perusteella julkaisuja. Niistä on tykätty ja niitä on toivottu lisää. Itse koin luennon sisällön hyväksi ja koin, että asioita voivat hyödyntää myös ystäväni. Sillä vaikka blogini on julkinen, sen lukijamäärät eivät päätä huimaa, lukijat koostuvat lähinnä treenikavereistani ja ystävistäni.

Vanha kuva, Aavan sukulaisia. Notte (sisko), Stella (siskopuoli), Aava, Jasmi (emä) ja Nekku (sisko).

Vuodatuksen blogipohjat on kyllä rumia, blogspotin pohjat on paljon hienompia.

Viikonloppuna meidän seura eli KAS järjesti agilitykisat. Lauantaina kisasivat kolmoset, ilmoitin Jamin yhteen starttiin. Kävin ennen pääsiäistä ottamassa itsenäisesti matalilla rimoilla pari pätkää. Torstaina käytiin omissa treeneissä, joissa myös oli rimat alempana. Sopivasti Seppo Savikko oli tehnyt ensimmäisestä kisaradasta 18 esteen lämmittelypätkän. Tutustumisessa rata ei vaikuttanut meidän tyyliseltä, mutta rata meni hyvin. Ainut virhe tuli keinun ylösmenolta, en jarruttanut siihen, koska tarkoitus oli ottaa etumatkaa ja silloin Jamilla on riskinä jäädä jarruttelemaan/kiikkumaan keinulle. Virhe tuli, mutta aina ei voi varmistella. Jami vaikutti olevan kunnossa, se on tärkeintä.

Sunnuntaina ensin talkoilin ykkösissä, eniten taisi koko päivänä jännittää riman nosto esteelle, joka mentiin kahteen kertaan. Kyllä hirvitti, että joku tykki pudottaa riman ja minä oon siellä tiellä riman kanssa pyllistelemässä. Olin ilmoittanut Aavan kahdelle agilityradalle. Radat oli mukavia, tosin eka radalla oli vaikeampi pujotteluun meno ja pujottelusta kääntyminen. Tuomarin mielestä eka rata oli vaikeampi, joten siinä oli rimat matalemmalla. Eka radalla pudotutin riman, käänsin Aavaa valssissa tiukasti, yritin vekittämällä seuraavan aidan takana saada paremman linjan kepeille. Pujotteluun meno meni kyllä hyvin, pujottelusta käännyttiin 90 astetta, enkä mennyt keppien päähän valssaamaan vaan jäin vähän Aavan taakse, Aavan vauhti hidastui, mutta Aava pujotteli kuitenkin loppuun asti. Radalla Aava teki lentokeinun, siis antiloppikeinun, siltä se näytti, kun se päästä lennähti. Ihan selvästi sekoitti esteen puomiin. Keinun jälkeinen rima tippui, kun ohjaus sekosi. Kyseisellä sekoilulla sai 15 vp yhteensä ja sijan 3. Seuraava rata olikin sitten HIENO. Tosi sujuva nollarata, reilusti alle ihanneajan ja voittohan sillä irtosi. Tosi mukavaa oli, kun tuomari sanoi palkintojenjaossa, että se rata oli oikeasti hieno, hieno ja hallittu. Kyseinen rata oli tuomarin mielestä helpompi, joten rimat olivat korkeammalla. Tällä kertaa keinukin sujui hyvin. Yhden valssin aikana onnistuin heilauttamaan hiukset suuhuni ja yritin epätoivoisesti huudella koiralle "puffia" eli siis seuraavaa estettä, pussia. Pitää varmaan alkaa letittämään hiukset kisoihin tai leikata osa pois, kerta riskinä on näköjään hiusten latvoihin tukehtuminen kesken radan...

Aavan kanssa käytiin KAS:n kentällä treenailemassa BH-koetta varten. Alussa Aava nousi paikallamakuusta kun toista koiraa huudettiin Aavan suunnasta luoksetuloon. Tosin Aavan vieressä ollut toinenkin koira nousi. Kielsin, tämän jälkeen Aava ei enää noussut. Muuten treenit sujui hyvin. Syötteen mökkireissulla oli mukavaa, kuudesta koirasta 2 nuorinta urosta meinasi olla Aavasta vähän liian kiinnostuneita, ilmeisesti vielä vanhat juoksun tuoksut meni pojille nokkiin. Aava nostettiin aina yöksi parvelle turvaan nukkumaan. Mökillä treenailu jäi suunniteltua vähemmäksi, koska siellä ei ollutkaan kantohanget. Ilmaisua otettiin Aavalle kerran.

Aavan tytär Ruska (Kia-Rina Reggae Ok) kävi Vaasan näyttelyssä pyörähtämässä junioriluokassa. Kahdesta palohälytyksestä huolimatta, kehäänki asti olivat päässeet, tuloksena ERI, SA, PN3 ja vara-serti.

31.3. OKK järjesti agilitykisat, kakkosille oli 3 starttia. Kisat tuomaroi Anne Savioja. Aava meni todella hienosti ja minä sabotoin... A-kisa meni todella hyvin, paitsi aiheutin pussilla kiellon. Radalla oli suora esteitä, linjalla oli osittain rengas, jota ei menty. Pussi johon piti mennä, ei ollut suoraan linjalla. Mitä teen minä, nollarata alla ja huudan Aavalle käskyn "tänne" ja Aava kuuliaisena tulee, pois renkaalta ja pois pussilta, suoraan minun mukaani. Todennäköisesti Aava ei olisi tarvinut koko käskyä, tai käskyn jälkeen olisi pitänyt ohjata kropalla kunnolla pussille. Radalta tulos 5 (kielto) ja sija 5. B-kisa meni myös koiran puolesta hienosti, itse tein 2. esteelle jarrutuksen väärään aikaan ja rima räpsähti alas. Kahdella viimeisellä esteellä olin myös väärässä paikassa, jonka takia Aava kääntyi hypyltä eri puolelle, mitä olin tarkoittanut, Aava kuitenkin pelasti tilanteen tulemalla kiltisti sinne missä minä olin. Tulos 5 (rima) ja sija 3. Sitten hyppäri. Tosi loistava rata, nolla, sija 2 ja LUVA! Sitä rataa en enää sabotoinut.

Kisan plussat:

• Kaikki pujottelut virheittä! JEE!
• Hyppärillä etenemä oli yli 4m/s.
• Uskalsin testata takaaleikkausta radalla, onnistui ja käännöksestä tuli tosi tiukka.
• Otin kepeillä etumatkaa ja tein persjätön eikä Aavan pujotteleminen häiriintynyt.
• Aava teki hienon keinun ja jäi tarkasti 2on2off-asentoon.
• Puomin alastulolle tuli tosi hieno 2on2off ja onnistunut nopea vapautus.
• Vaikka kuinka paljon onnistuneita ohjauskuvioita.
• Lähetin Aavan onnistuneesti putkeen.

Kisan miinukset:

• Aava meni A:n alasmenon hitaasti
• Aava haukkui välillä radalla.

Aavan kanssa on harjoiteltu rullailmaisua. Jami on edelleen tauolla agilitytreeneistä, vaikka oireeton onkin. Ensi viikolla meillä ei treenejä olekaan agilitystä, Aavalla on bh-treenit. Torstaista eteenpäin mökkeillään, kera 6 koiran.

Eipä sitten menneet kisat ihan suunnitelmien mukaan. Aavalla alkoi juoksu, joten sen kisat olivatkin sitten siinä. Jami oli todella hyvässä vireessä. Jari Tienhaara tuomaroi kisat ja tällä kertaa radat sopivat hyvin meille. Molemmille agilityradoille oli laitettu pitkä suora, ensimmäisellä radalla suoralla oli peräkkäin putki, pussi ja putki ja toisella radalla putki, aita ja putki. Ensimmäiseltä radalta tuli tulokseksi ihanneajan sisällä oleva nolla ja sijoitus oli 3! Toka radalta tuli hylky, en ottanut Jamia puomin jälkeen haltuun vaan jatkoin matkaa, jolloin Jami poimi radalle yhden ylimääräisen aidan. Jatkoin kuitenkin radan loppuun ja se meni hienosti.

Tuohon asti kaikki vaikutti todella hyvältä. Hyppärillä asetin Jamin lähtöalueelle ja kutsuin sen radalla. Jami lähti suorittamaan rataa ja kiljui. 2 estettä se taisi keretä mennä, kunnes pysäytin sen ja vinkkasin tuomarille, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Säikähdin kiljumista niin paljon, etten kerennyt huomata pitelikö se jalkaa ylhäällä tms. Vein Jamin jäähdyttelylle, jossa se oli ihan normaali. Kävin lämmittelyesteellä kokeilemassa hyppyä ja siinä se hiljaa vinkaisi. Kävin metsässä liikuttamassa Jamia irti ja siellä se pyöri selällään lumessa ja yritti repiä keppiä. Palkintojenjaossa se hyppi ja hösötti. Hyvin ristiriitaista!

Ainut oire mitä kisapaikalta lähdettyämme on tullut, oli Jamin noustessa rappukäytävässä portaille, silloin se vinkaisi hiljaa. Tämä oli siis heti kisojen jälkeen. Illalla Jami oli ihan oma itsensä, yritti saada Aavaa leikkimään, sekä astua sitä. Pihalla se olisi rällännyt vaikka kuinka paljon. Nyt sitten olen yrittänyt pohtia, että mitä oikein tapahtui ja mitä tehdään tästä eteenpäin... Pesin kotona Jamin tassut, enkä löytänyt niistä mitään jälkiä, kisapaikalla ne olivat ihan täynnä turvetta ja muuta roskaa, joten en pystynyt siellä katsomaan, oliko sillä jäänyt jotain anturaan. Kisapaikalla kuitenkin moni veikkasi sitä vaihtoehtoa. Eläinlääkärille en ole Jamia vienyt, ainakaan vielä, koska mitään oireita ei ole. Mietinnässä on Jamin kuvauttaminen, mutta tähän täytyisi löytää tosi kokenut eläinlääkäri, koska x-rotuisten kuvia ei lausuta kennelliitossa. Kotona Jamia on tunnusteltu läpikotaisin, kuumia paikkoja tai turvotusta ei löydy. Jalkoja ja varpaita on taivuteltu, koiraa on venyteltä eikä se reagoi. Sitä on juoksutettu ja kävelytetty edes taas ja liikettä seurattu, eikä se onnu. Agilitytreenit peruin, pyöräily ja hevostelu on Jamilta tauolla, eikä sen kanssa tehdä mitään, missä se repisi leluja. Eli siis lähinnä sen kanssa ollaan lenkkeilty, niin että se on irti. Tarkoitus olisi käydä testaamassa esteellä, reagoiko se siinä. Kotona se nousee sohvalle, sänkyyn, autoon, portaisiin ihan normaalisti. Sitten olen miettinyt fysioterapeutilla, osteopaatilla tai hierojalla käyttämistä. Jollakin näistä siis, mutta koska olen hieman epäileväinen, kyselen suosituksia muilta koiraharrastajilta. Fysioterapeuttia pidän tällä hetkellä järkevimpänä vaihtoehtona. Olen siis epäileväinen siksi, koska en halua kenenkään hokevan koiralleni 20 min "omm" ja määräävän hoidoksi kukkauutetta ja muurahaisen munia. Hoidot pitää tietenkin tehdä useasti ja henkilö muistaa laskuttaa niistä 60 euroa kerralta... Juu, ei kiitos!

Kesäsuunnitelmat ovat selvinneet. Jamille ja Aavalle on yhteinen agilityn treenipaikka Raahen Koirakerhon treeneihin, siis vuorottelen koiria treeneissä. Vedän kesällä viikottain treenejä. Aika haastava tehtävä, ryhmässä on kokeneita kisaajia, osa koirista kilpailee jo 3. luokassa ja on menossa tänä vuonna sm-kisoihin. Mikä parasta, sain Aavalle kesäksi pk-hakuryhmään paikan! Kalenteriin olen merkkaillut alustavia suunnitelmia, Kajaanin ja Oulun agilitykisoja, bh-koe, agirotu... Sitten työvuorojen takia perseelleen menneitä suunnitelmia ovat aussieleiri, aussieyhdistyksen paimennuspäivät, Finasc:n paimennuskisat ja näillä näkymin myös Kuttukuun paimennusleirit, koska sinne ei paikkoja enää tässä vaiheessa saa...

Aava on juoksuisena saanut osallistua Activen treeneihin, mukavaa. Viimeksi harjoittelimme japanilaista, niistoja ja sylkkäreitä. Sylkkärit olivat Aavalle ihan uusi juttu. Aavan kanssa harjoiteltiin myös pitkästä aikaa rullailmaisua irtorullilla.

Unohdin viime päivitykseen kirjoittaa, että kävin agilityohjaajille tarkoitetussa kuntotestissä. Testi oli siis "piip-testi", jossa juostaan viivojen väliä tiettyyn rytmiin, pikkuhiljaa rytmi kiihtyy. Tulos ei ollut huono, mutta ei se kyllä mielestäni ollut hyväkään. Tänä talvena määrättyä astmalääkettä olisi tietenkin hyvä ollut ottaa ennen testiä, koska testin jälkeen irtosi limaa ja yskitti vaikka kuinka monta tuntia. Testiin aion mennä uudelleen myöhemmin. Testin järjestäminen oli siis agilityliiton valmentajakoulutuksessa olevien kotitehtävä. Testin järjesti Jari Tienhaara. Osallistuneiden on mahdollista saada oma kunto-ohjelma. JEE!

Agility Aava: Aavan treeneissä on tehty takaaleikkauksia ja poispäinkääntöjä, eivät ole aikaisemmin olleet mitään minun ensimmäisiä ohjausvalintoja Aavalle. Poispäinkääntöjä en itse osaa ohjata kunnolla pelkällä yhdellä esteellä. Radan yhteydessä ne sujuvat paremmin. Totesinpa kuitenkin treeneissä, että ihan hyvin noita molempia kuvioita voi alkaa Aavalla käyttämään. Treenattiin myös ihmisnuolta, mikä oli minulle ihan uusi juttu. Itsekseen on treenattu 6 kepin pujottelua ohjureilla ja etupalkalla. Nyt olen ottanut koko pitkää pujottelua ratojen yhteydessä "ohimennen". Aivan älytön edistyminen tapahtunut! Saapa nähdä sujuuko lauantain kisoissa samalla lailla.

Agility Jami: Paljon on ollut treeneissä erilaisia pujottelun aloituksia ja esteille irrotuksia. Kontakteja olen treenaillut satunnaisesti itsekseen.

Terveys: Meillä on onneksi ainakin vielä vältytty kennelyskältä, *koputtaa puuta*. Oulussa jyllää melkoinen epidemia. Ja muuallakin Suomessa.

Pk-tottis: Olin hiihtolomalla Kajaanissa apuna pentukurssilla (ja agilitytreeneissä). Aava lähti pentukurssille mukaan ja harjoittelin sen kanssa "hälinässä" paikallamakuuta, perusasentoa ja seuraamista. Nyt pitäisi vaan saada omat työvuorot sopimaan jonkun lähistön BH-kokeen kanssa. BH-kokeeseen tuli vuoden vaihteen jälkeen sääntömuutos, jossa jäävät liikkeet muuttuivat pysähdyksestä istumiseksi ja maahanmenoksi. Eli eipä ole enää pelkoa liikkeestä istumisen ja maahanmenon sekoittamiseen. Kotonakin olen tottistellut molempien koirien kanssa, ihanaa kun kevät on jo niin pitkällä, että kerkeää vielä koulun jälkeenkin valoisan aikaan treenaamaan.

NOME: Nomeen pääse aina välillä tutustumaan siskon kiharoiden kautta. Viime aikoina olen toiminut lähinnä damien heittelijänä. Mielenkiintoinen laji, siitäkin voi poimia huvikseen tehtäviä aktivointijuttuja omille koirille.

Tallille on aurattu maastoon reitti, jonne pääsee suoraan pihasta, ei tarvitse mennä autojen seassa ollenkaan. Joten me ollaan tietenkin käytetty tilanne hyödyksi ja käyty maastoilemassa hevosen ja koirien kera.

Aavan pujottelu meni huonommaksi myös treeneissä, joten varasin sille ajan osteopaatti Jarmo Kyllöselle. Lantion seudulta löytyikin sitten "vääräasentoisuutta". Takapään vika oli aiheuttanut myös lapojen taakse jumiutumista. Aava antoi hyvin hoitaa vieraan ihmisen itseään. Lantion seutua hoidettaessa Aava nosteli päätä ja yritti kääntyä selälleen, joten eipä ollut näin perustallaajankaan vaikea nähdä, että häikkää siellä oli. Jos ei pelkkä tieto siitä, että on mahdollisesti juoksuttanut kipeää koiraa, tuo tarpeeksi pahaa mieltä, niin kai tämä sitten on joku karman laki, kun kirjoitan tätä tekstiä sängyssä ja voimakkaasti lääkittynä. Sairaslomalla olen lamaannuttavan niska- ja hartiakivun vuoksi. Kipu ei voimakkaista lääkkeistä huolimatta mene ohi. Aavan kivun pitäisi sen sijaan olla ohi, hoidon jälkeen Aavaa piti liikuttaa pari päivää remmilenkeillä ja enää mitään ongelmia ei pitäisi olla. Treenata saa normaalisti. Viime treeneissä Aava meni aika lujaa, ne olivat ensimmäiset treenit hoidon jälkeen ja halusin mennä matalemmilla rimoilla. Olisi pitänyt tajuta viedä Aava heti pentujen vieroituksen jälkeen osteopaatille tarkastettavaksi.

En ilmoittanut Aavaa OKK:n tai Activen kisoihin, vaikka olin niin suunnitellut. Suunnitelmissa on parantaa Aavan pujottelun tekniikkaa. Olen alkanut treenaamaan pujottelua puolikkaalla esteellä, ohjureilla ja etupalkalla. Paremmalta se on vaikuttanut. Pitäisi vaan malttaa tehdä tuota tarpeeksi pitkään apujen kanssa eikä ahnehtia... Vaihdan myös käskyn, koska pu-alkuisia esteitä on useita. Eli siis nykyään pujo=kepit.

Jos tuosta Aavan pujottelu-episodista pitää löytää jotain hyvää, niin se on vaikuttanut siihen, että luotan Jamin pujotteluun paljon enemmän nykyään ja uskallan jättää sen pujottelemaan esteelle ja juosta itse jo pitkälle seuraaville esteille. Esimerkiksi viime treeneissä tein pujotteluun takaa leikkauksen, sitten juoksin Jamin ohi, edessä olevan aidan taakse tekemään persjättöä. Jami kesti hyvin vedätyksen. Jami myös haki viime treeneissä vaikeista kulmista tosi taitavasti pujotteluun.

Jamin kanssa kisattiin OKK:n kisoissa 12.2, kaksi ensimmäistä rataa tuomaroi Sami Topra. Eka radalta 10vp sija 9. Rima tippui ja aiheutin putkella kiellon. Käänsin Jamin pois mutkaputken väärältä päältä, mutta sitten kiirehdin ja käänsin sen myös vahingossa mukaani oikealta päältä. Ihme kyllä, yliaikaa ei tullut. Toka radalta tuli sujuva nollarata. -2,91s ja sijoitus 4. Viimeisen radan, joka oli myös hyppäri, tuomaroi Jarmo Jämsä. Meidän rata oli sujuva nollarata, jolta tuli 2,62s yliaikaa, sijoitus oli 9. Radassa ei pahemmin suoria linjoja ollut, ihanneajan etenemä oli 4m/s. Tuollainen etenemä sinänsä ei ole paha hyppärillä, jossa siellä on jossain vaiheessa suoria linjoja, mutta Jämsän rata oli tuonne, tänne, tuonne, tänne-vääntöä. Kisoissa oli medeissä maajoukkueessa oleva koirakko, jonka nollarata meni yliajalle... En ymmärrä tätä nykyistä kikkailua aikojen kanssa. Suurinosa ihmisistä kuitenkin aloittaa agilityn hankittuaan koiran, jonka kanssa ilmenee, että se vaatiikin vähän enemmän aktiviteettia tai jonka kanssa halutaan tehdä yhdessä jotain mukavaa. Koira on loppujen lopuksi aika vähän aikaa elämästään agilitytreeneissä ja kisoissa, suurimman osan ajasta se viettää ihan muualla, kuten kotona, lenkeillä, perheen kanssa touhutessa. Hyvin harvalle ne tykeimmät rodut sopivat sinne kotielämään. Miksi agilitystä pitäisi tehdä laji, jossa koiran hankinta alkaa olemaan kilpavarustelua? Kelpie tai bortsu ei joka käteen sovi. Miksi noutajat, lappalaiskoirat, vesikoirat ja muut monille ihmisille paremmin sopivat koirat pitäisi rajata kisoista pois? Kyllähän voittaja ratkeaa vaikkei ihanneaika niin tiukka olisikaan. Voittajaksi tulee joka tapauksessa nopein virheettömän radan tehnyt koira. Jos joku nyt luulee, että olen sitä mieltä, että kolmosissa pitäisi ravaamalla päästä alle ihanneajan, niin ei, en tarkoita sitä, mutta tuolla kyseisellä hyppärillä sheltit, borderterrierit, belgit ja jopa osa bordercollieista on saanut yliaikaa.

Pari vanhaa kuvaa etelän reissulta:

Lauantaina 14.1. korkattiin agilityn kisakausi käyntiin. Saldona Jamille 10 vp, sija 4. Puomin alastulolta tuli kontaktivirhe ja itse käänsin koiran liian aikaisin mutkaputkella ja siitä tuli kielto. Ainoastaan 4 koirakkoa sai tuloksen. Aavan kanssa oli jälleen kiva ja sujuva rata. Kepeiltä tuli samanlainen virhe, kuin aikaisemminkin, keppien lopussa Aava alkoi varomaan ja katsomaan minua. Siitä tuli sitten vitonen, sija 3. Tuomarina kisoissa oli Ritva Herrala ja radat olivat minun mieleen. Tuomari oli todella ystävällinen ja antoi vielä palkintojenjaossa vinkkejä pujotteluun. Treeneissä tein nyt pujottelua niin, että ohjasin Aavan pujottelun alkuun ja lähdin juoksemaan eteenpäin seuraavan esteen taakse. Aava pujotteli oikein, hieman hidasti lopussa, mutta ei todellakaan samallalailla kuin kisoissa. Eli minä "ahdistan" sitä pujottelussa.

Activen harjoituskisoista on Aavan möllirata videoituna, siis se nollarata, jossa tein valssin myöhässä. www.youtube.com/watch

Sunnuntaille olin ilmoittanut Aavan näyttelyyn, enkä kyllä tiedä miksi... Edellisenä päivänä olin seuraamassa kiharakarvaisia noutajia. Kävin ennen arvostelun alkamista kiertelemässä ja melkein ensimmäisenä vastaan tuli kehällinen vaappuvia ja rohisevia englanninbulldoggeja. Sen verran alkoi ahdistamaan, että mietin jätänkö koko Aavan näyttelyn väliin. TV:ssä näytetään Hauskat kotivideot-sarjassa tai jossain vastaavassa, videota englanninbulldogista joka rönöttää takaosansa päällä ja raapii mahaansa etujalallaan. "Hahahahhaa"... Hauskaa varmaan siihen asti kunnes tajuaa, että koira tekee niin siksi, koska ei pysty takajalallansa raapimaan mahaa. No kuitenkin, aussiekehä oli sunnuntaina, tuomarina oli Ligita Zake Latviasta. Aava sai "arvosanaksi" erittäin hyvän. Arvostelu: Correct type. Enough well-balanced. Feminine head strong enough. Could have stronger topline. Broad & deep body. A bit long in loin. Correctly angulated in front, could have more behind. Stands & moves close behind. Nice temperament. Oma suomennos: Oikeanlainen tyyppi. Tarpeeksi tasapainoinen(?). Feminiininen pää, tarpeeksi vahva.  Saisi olla vahvempi ylälinja. Leveä ja syvä runko. Hieman pitkä lanne. Oikein kulmautunut edestä, saisi olla lisää kulmauksia takana. Seisoo ja liikkuu takaa ahtaasti. Hieno luonne.

Aava ja siskontyttö Emmi tamminäyttelyssä. Emmistä näyttelyt taisi olla melko unettavaa touhua.